Lapsena lumouduin monista asioista. Kokosin palapelejä uudelleen ja uudelleen. Rakensin puutarhaan lumisia pienoiskaupunkeja. Keinuin hiukset hulmuten ja yritin hypätä aina aiempaa pidemmälle.

Sitten kasvoin jossain määrin aikuiseksi.

Edelleen minä lumoudun asioista, mutta opettelen taas leikkimään yhtä ennakkoluulottomasti kuin lapsena. Silloin, kun en vielä ylianalysoinut maailmaa, elämää ja ympärillä tapahtuvaa.

Teknologiasta, käsitöistä ja niiden yhdistämisestä olen löytänyt yhdenlaisen tilaisuuden leikille ja kokeilulle. Vielä pitäisi avata hiukset.